Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


lauantai 10. joulukuuta 2016

SYKSYÄ MUISTELLEN

Pimeä vuodenaika ei inspiroi mitenkään. Kai minun kuuluu nukkua talviunta niin kuin siilitkin tekevät. Tämä syksy on ollut erityisen raskas, olo saamaton ja turhautunut. Lepoa kyllä kaipaakin  kesän puurtamisen jälkeen, joten yritän olla ilman huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä. Muutama kuva syksyn kauniista hetkistä Siilinpihalla ja lomamatkastakin.

SYYSKUUSSA
Tämä salkoruusu kukki marraskuun pakkasiin asti.

Samoin clematis viticella `I am happy`

Happomarjan syysväri oli loisteliaan oranssi.
LOKAKUUSSA
Neljää erilaista talvivalkosipulia istutettiin peltoon.

Pitkästä aikaa myös kalastettiin. Saatiin mm. muikkuja ja haukia.

Syyssahramit ilahduttivat vielä ihan kuun lopussa.

MARRASKUUSSA
Marraskuun sää on ollut vaihtelevaa: välillä lunta ja pakkasta, välillä vesisadetta. Lyhtykoisot hehkuivat silti iloisen värisinä-

Orvokki on alkanut viihtyä sisällä enemmän.....

......kuten emäntäkin.

Kauniita talvisiakin päiviä on sentään ollut joitakin.

LOMAMATKA KREETALLE  katkaisi pimeän ajan mukavasti. Siellä näin ensimmäistä kertaa kukkivan puuvillan ruukussa. Kaikki kuvat pienestä ja viehättävästä Kritsan kylästä.

Rappioromantiikkaa ja upea pelargoni.

Upeannäköinen ruusu.

Puuvillan kaunis kukka.


torstai 4. elokuuta 2016

ELOKUUTA IHMETELLESSÄ

Kesä pyörähti elokuulle ja ainainen kesän lopun haikea fiilis hiipii pintaan. Ei voi mitään, varsinkaan sateisena päivänä kuten tänään. Kyllä tästä taas toipuu kunhan pistää kädet multaan. Syyskesän siirtojuoksutus alkaa nimittäin pikkuhiljaa :) Perhosten saapuminen on myös yksi merkki kesän loppumisesta. Niitä on kiva seurata ja miettiä mitä uusia perhoskasveja vielä löytyisi.
Ensin aion kuitenkin tutustua viikonloppuna muiden puutarhoihin. Valtakunnallinen Avoimet puutarhat- tapahtuma on nimittäin sunnuntaina ja ensimmäistä kertaa en itse avaa Siilinpihaa vieraille vaan nautin vapaasta ja toisten puutarhoista.

Neitoperhoset ovat löytäneet mainion lentokentaän sinipallo-ohdakkeista.

Tässä muutamia neitosia.

Kuvassa keskeltä vähän oikealle sinipallo-ohdakkeita, jotka kasvavat valtavan korkeiksi, yli kaksi metrisiksi. Vasemmalla nukula.
Puutarhassa käy nyt melkoinen kuhina: perhoset, kimalaiset, kukkakärpäset ym. nautiskelevat monista ihanista kasveista, joita olen lisännyt vuosi vuodelta. Hyviä "perhosmagneetteja" ovat sinipallo-ohdakkeen lisäksi mm. sinipiikkiputki, punalatva, nauhukset, mintut, dorianvillakko, auringontähti, nukula.

Mirrinminttu ja koreakärsämö
Dorianvillakko
Väriminttu

Daaliakin kiinnostaa ainakin sitruunaperhosta.
Puutarha-apulaiseni Orvokki on ollut melko kiireinen koko kesän. Pyörähtänyt välillä syömässä, jos ei ole myyriä saattunut saamaan saaliiksi, nukkunut hetken sohvan nurkassa, vaatinut rapsutuksia ja punkkitarkastuksia. Tosin kiipeileminen ja esiintyminen isäntäväelle ja vieraille välillä rasittaa, joten unet saattavat sitten venyä pidemmiksi.

Tämäkö muka pöytä? Sisällä Orvokki tietää, ettei pöydälle mennä, mutta...

Nyt on ihana ja tarpeeksi iso puu teroittaa kynsiä.

Päikkärit Laulavan lohikäärmeen kanssa.

Omenapuu taipuu omenien painosta, ei Orvokin.

Loppukesän haikeutta lisää sekin, että kohta menee ruis nurin. Koko alkukesä on nautittu huikean kauniista ruispellosta. Se elää niin hienosti valon mukaan ja tässä pellossa viihyvät ruiskaunokit ja sauniot!Saunapolku on niin ihana!

Heinäkuinen ruispelto.

Saunapolku rantaan.

`Tikkala`- daaliat ruispellon laidassa.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

KESÄNÄYTTELY

Ei kesää ilman näyttelyä eikä puutarhavieraita vaikka toisin suunnittelin! Ajattelin pitää rennon ja sitoumuksettoman "kesälomakesän", hah! Bussiryhmä vieraita kävi Siilinpihalla lauantaina ja kivaa oli taas tavata puutarhaihmisia. Ja toinen asia, jota tänä kesänä ei pitänyt olla, niin näyttely. Ihanat ystäväni saivat houkuteltua mukaan ja jo viikon on ollut näyttelymme avoinna Kenkäverossa. Itsekin olen ollut valvomassa näyttelyä tänään ja olen jatkossakin. Sade teki ilmasta kolean, mutta silti näyttelyvieraita riitti :)
Tässä muutamia kuvia näyttelystä ja teoksista. Näyttelytilana toimii vanha pieni rakennus, joka on ollut kai kellari aikoinaan. Sopivan rouhea ja kuitenkin valoisa tila. Ovesta upea näkymä Kenkäveron puutarhaan ja Saimaalle. Tulkaa käymään!

Tässä näkyy ystävieni teoksia

Vasemmlla "Kevät"- sarja, keskellä "Red Nelly" ja oikealla " Tähdet tähdet"

Vasemmalla ylhäällä " Tähdet tähdet", alhaalla " Suojassa" ja oikealla " Voimaa"

Toissapäivän  näkymä ovesta

Tänään sitten piti tunnelma luoda kynttilän avulla

tiistai 14. kesäkuuta 2016

KESÄ KESÄ KESÄ

Yli kuukausi vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Kiirettä on pitänyt kun kesä tupsahti toukokuussa kerralla. Taisi olla hellepäiviä enemmän kuin viime vuonna koko kesänä. Pienoinen epätoivo valtaa mielen aina hetkeksi kun vuohenputket nousevat kaikkein iloisimmin maasta, mutta pian rauhoitun kun perenntkin ilmestyvät kilpailemaan kasvutilasta. Viime talvi teki tuhojaan ja moni ihanuus on kadonnut, mutta onpahan hyvä syy taas kokeilla jotain uutta. Muutamia purnukoita onkin ilmestynyt talon nurkalle odottamaan uuden paikan löytymistä ja aika monia olen jo istuttanutkin.

Sinivaleunikko selvisi talvesta





Narsissivuokko kukki ensimmäistä kertaa

Idänjuhannusruusu kukkii pensasruusuista ensimmäisenä

Yksi uusi projektikin loppusuoralla

Vuorikaunokki

Siperiankurjenmiekka `Alba`ja taustalla idänunikoita

Sähäkän värinen pellavalilja

Rehevyyttä etupihalla
Kesän kukinta on pari viikkoa etuajassa. Syreenit, juhannusruusut ja monet perennat kukkivat jo täysin. Viileä jakso vähän hidasti, mutta nyt taas lämpenee. Ensimmäiset puutarhavieraat kävivät eilen Siilinpihalla. On niin mukavaa keskustella ja vaihtaa kokemuksia puutarhaihmisten kanssa! Aivan upeita tuliaisikin sain: Pari uutta kasvia ja kirjan. Lämmin kiitos! Tänä kesänä Siilinpihalla ei ole avoimia ovia virallisesti, mutta tilanteen mukaan esittelen puutarhaa sopimuksesta. Nyt kitkemään ja nauttimaan auringosta ja Orvokin seurasta. On se aika hyvä avustaja ;)







tiistai 10. toukokuuta 2016

HURMAAVIA VÄREJÄ !


Keijupuutarhassa kukkivat jo tulppaanit myyrien myllerryksestä huolimatta


Edellisessä päivityksessä valittelin kevään hidasta etenemistä. Nyt sitten etenee sellaista vauhtia, ettei meinaa ehtiä kaikkea ihanaa kuvata, mikä maasta pilkistää. Yli 20 asteen lämpötilat toivat kerralla kesän tuntua ja hurmaavan vihreyden. Sipulikukat nousevat maasta toinen toistaan upeampina, mutta harvalukuisempina kuin viime keväänä. Talvi on verottanut monia kasveja, vanhoja ja yleensä kestäviäkin kuten belliksiä, syysleimuja ja narsisseja. Monissa pensaissakaan ei vielä näy elon merkkejä, mutta pitää vielä malttaa mielensä, ennen kuin tarttuu leikkuriin.

Lumikki

Suikeroesikko

Esikko `Wanda`

Nimetön esikko

Kerrottu rentukka


Osa narsisseita on sentään säilynyt

Amerikan kullero



Kesän tulon ihastelun lisäksi saimme tutustua aika läheltä kanadanhanheen, joka oli ilmeisesti eksynyt parvestaan. Samalle laiturille emme kuitenkaan mahtuneet. Hanhi protestoi äänekkäästi lähestymistäni ja pulahti järveen kun yritin päästä lähemmäsi kuvaamaan.