Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


maanantai 28. marraskuuta 2011

TALVEN MERKKEJÄ

http://inspis.vuodatus.net/
Pieni pakkanen sai aikaan  kuorrutuksen ruusunkiulukoihin. Miten ihanilta pienet väriläiskät näyttävätkään nyt, kun valoa on niin vähän:)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

PIPAREITA JA VANHOJA PITSEJÄ

Tuli sitten sateinen, välillä räntäsateinen, harmaa sunnuntai. Olin ajatellut ulkoilla ja katsella ympäröivää luontoa: Muutoksia, joita siellä tapahtuu joka päivä. Harmaus ja tihkusade ei vain houkutellut, joten päädyin joulukoristelemaan kotia:). Tuntuikin tosi kivalta laittaa lämpimiä värejä, siis punaista, turkoosin sijalle. Kesätekstiilit ja -astiat saivat väistyä. Joskus mukavilta ja kodikkailta tuntuvat ratkaisut eivät vaadi suuria rahasummia tai suurta vaivaa. Tällä kertaa idea lähti pipareista, joissa oli jo reikä valmiina...ripustin niitä ikkunaan kapan kaveriksi. Kesäkappaa en vaihtanutkaan joulukappaan vaan päätin pysyä osittain valkoisessa. Punainen ja valkoinen on mielestäni kaunis yhdistelmä, raikas. Keittiössämme on vanhaa lämmintä puupintaa paljon, joten senkin takia valkoinen on tärkeä väri. Pipareita ripustin myös kynttelikköön vanhojen pipari-ja muffinssimuottien kanssa. Hetkessä tuli jouluinen tunnelma:)




Lampunvarjostimet  alkoivat näyttää ankeilta......Pienen penkomisen jälkeen löysin vanhoja pitsilakanoita, joissa on vielä osittain ehjiä kohtia. Niistä sain ommelua mekot varjostimille, ihan nappikiinnityksellä! Helpot siis pestä:). Vielä jouluinen pipariliina, äidin vanha kaitaliina lipaston päälle ja punaiset kynttilät palamaan. Tänään leivon ensimmäiset joulutortut ja katan punavalkoisia astioita ja nautin jouluisesta tunnelmasta hämärtyvässä illassa. Tuli ihan hyvä mieli:)



maanantai 21. marraskuuta 2011

JOUTSENET

Kotijärvellämme on vuosia pesinyt yksi ja sama joutsen pariskunta. Useina vuosina poikasia on havaittu vain yksi, joinakin kaksi. Toissakesänä toinen urosjoutsen yritti vimmatusti päästä porukkaan mukaan tai valloittaa naarasta itselleen tai valloittaa reviiriä itselleen.....
Eipä onnistunut, mutta saimmepa seurata monenmoista draamaa harva se aamu. Meteli oli melkoinen aamuvarhain. Joutsenten äänethän eivät ihan satakielelle vedä vertoja;) Törähdysten saattelemana ne ajoivat toisiaan takaa pitkin järven selkää.


Viime yön pakkanen -10 astetta sai hienoja luomuksia aikaan puron varrelle.

Punatulkutkin vierailevat syreeneissä.

Niittyhumala on saanut lumikuorrutuksen.
10 joutsenta oli tässä porukassa, yksi kuvan ulkopuolella.
Tänä aamuna sitten näimme kotirannassa valkoisia möykkyjä. Ensin tuli mieleen lumikasat, mutta kun lunta ei vieläkään ole kuin ihan hippusen, koristeen omaisesti. Joutseniahan siellä oli syömässä pitkät kaulat vedessä ja pyrstö pystyssä! Menin vikkelästi kameran kanssa rantaan, että voisin kuvata. Harmi vain, että ne havaitsivat minut ja lipuivat kauemmas rannasta ylväästi rivissä. Onnistuin kuitenkin saamaan pari kelvollista kuvaa. Joutsenten kokoontuminen taitaa tietää sitä, että ne tekevät lähtöä muihin maisemiin. Pari tummaa poikastakin on joukossa, joten pesintä taisi onnistua:)

perjantai 11. marraskuuta 2011

KORISTEITA

Pikkuhiljaa, ensimmäisten pakkasöiden käytyä, on pakko alkaa katsella puutarhaa toisin. Siis niitä mahdollisuuksia, mitä siellä vielä on. Komeamaksaruohot ovat tuttuja monelta syksyltä. Niitä voi napsia ruukkuihin ja saattavat kestää kevääseen asti hienon värinsä säilyttäen. Joltain toiselta harrastajalta bongasin koristevatun lehdistä tehtyjä koristeita, ruusuja. Tämä koriste on tuttua tutumpi, kun olen näitä ruusuja näpertänyt putiikissamme pakettien päälle koristeiksi. Mutten ollut oivaltanut, että sitä voi hyödyntää näinkin:). Havut, hopeamarunat, päivänhatun siemenkodat, sammalet......paljon löytyy materiaalia ihan kotipihalta ja lähialueelta.



Syksyisin tulee kierreltyä ympäristössä paljon enemmän kuin kesällä. Näkyvyyskin on niin hyvä, kun puiden lehdet ovat tippuneet;). Vaatimattomat yksityiskohdat luonnossa tulevat esille ja hurmaavat kauneudellaan. Voiko olla kauniimpaa kuin pikkuinen hiirenporras suuren kiven kupeessa!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

PELARGONIT

Tässä osa kuistin pelargoneista. Tuolilla oleva sitruunapelargoni oli hyvä hyttysten karkotin. Toivottavasti se selviää talvesta.

Oma siemenkasvatus.

Tämän hurmaavan valkoisen olen saanut ystävältä. Ehkäpä `Mårbacka`

Tämäkin on ystävältä saatu ihastuttava kirjavalehtinen pelargoni `Little Trott`


Pelargonin kukan yksityiskohdat ovat kauniita.
Ensimmäisen pelargonin kasvatin siemenistä muutama vuosi sitten. Tarkempaa nimeä en silloin huomananut laittaa talteen, joten se on nyt tämä lohenpunainen. Se on lisinyt ja talvehtinut kiitettävästi:) Alkutalvesta olen varmuudeksi ottanut pieniä pistokkaita kasvamaan, jos emokasvi  kuukahtaa. Sitten olen saanut, ostanut  ja jakanut erinäisiä ihania pelargoneja. Niitä on tungokseksi asti nyt ulkokuistilla. Osa näyttää voivan hyvin ja kukkii hienosti edelleen. Varsinkin tämä lohenpunainen ja valkoinen. Pakkasista ei ole vielä tietoakaan, joten siirto rappukäytävän ikkunalle saa vielä odottaa. Siellä ne nimittäin ränsisyvät melkoisesti. Onneksi suurin osa selviytyy kevääseen, hurjana raaskuna, mutta virkistyy kummasti kesää kohti:)
Kesällä kirja-alesta löytämääni Susanna Rosenin Pelargonikirjaa aion alkaa tutkia ahkerasti, että löytäisin nimet kaikille pelargoneilleni :)