Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


maanantai 27. joulukuuta 2010

UUSI VUOSI...


Vuoden vaihde lähestyy.....se tietää sitä, että kevät on jo paljon lähempänä ja mieli alkaa askarrella kasvien parissa. Huomasin selailevani viime kesän kuvia. Voi, miten rehevää ja kaunista olikaan....
Onhan tämä kunnon talvikin hieno! Postikorttimaisemia koko ajan! Mutta kun olen niin valon ja kesän ihminen, kaipaan aurinkoa ja lämpöä ja sitä, että saan pistää kädet multaan:). Tuota ihanuutta odotellessa ajattelin aloittaa täällä muistelut mm. ruusuista ja vanhoista perennoista. Mutta sitä ennen otetaan uusi vuosi vastaan....

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

SIIVOUSTA .....

Päätettiin tehdä joulusiivous tänään! Mitään suursiivousta en ole vuosikausiin enää tehnyt erityisesti jouluksi, juhannukseksi tai miksikään muuksi juhlapäiväksi. Se aika on jäänyt taakse ja hyvä niin:). Viihdyn paremmin niin, että en päästä kovin pahaa sotkua syntymään, eli kuljeskelen rätti kädessä jonkin verran joka päivä ja siirtelen tavaroita paikoilleen heti työn tai huvin tehtyäni. Kummasti on elämän hallinta helpottunut:).

Kun lapset olivat pieniä oli hankalampaa, koska leluja, vaatteita ym. pyöri milloin missäkin. Lasten "kouluttaminenkaan" ei ole niin yksinkertaista omien jälkien siivoamiseen, mutta pikkuhiljaa tulosta kai syntyy, kun sinnikkäästi opettaa. Aikuinen poikani kerran mainitsi, että oli se hyvä, kun opetit nämä perustaidot, ei jää sormi suuhun minkään kotityön kanssa! JESS! Tällä uusintakierroksella ( = uusperhe )olen taas törmännyt samaan eli miten ikävää siivoaminen voikaan olla:(. Olen tosi kurja tyyppi välillä, kun vaadin tekemään kotitöitä joskus ja siivoamaan oman huoneen. Jospa se siitä....

Koti on kohta siivottu! Pakkasessa olleet kodintekstiilit tuovat ihanan raikkaan tuoksun, sytytän kynttilät, käyn saunassa ja odotan hyvää ruokaa, jota ihana puolisoni tekee joka päivä! Niin ja parin päivän päästä Poikanenkin kotiutuu kumppaninsa kanssa ja miehen toinen tytär myös. Sitten ollaankin kaikki koolla :)




Joulu saa tulla......

torstai 2. joulukuuta 2010

ELÄMÄÄ PIHALLA

Joulukuu on alkanut mielestäni hienosti. On oikea talvi, lunta ja pakkasta. Pakkasta oli kyllä äkkinäiselle syksystä toipuvalle vähän liikaa tuossa marraskuun lopulla. Yli 20 astetta tuntuu niin hurjalta, kun siihen ei ole voinut vähitellen totutella. Maisemat ovat kyllä olleet tosi ihania ja valoakin on paremmin lumen ansiosta:).







Lumen tulo auttaa myös huomaamaan kaikenlaiset kulkijat pihapiirissä. Tarkoitan kivoja jälkiä, jota eri eläimet jättävät, Martta-kissa mukaan lukien:). Viime talvena puutarhaamme ilmestyneet kauriit ovat pysytelleet näkymättömissä koko kesän ja syksyn, mutta pari päivää sitten ne tulivat taas ruokailemaan ruispeltoon. Niitä oli yhteensä kuusi, kaksi lisää laumassa, ilmeisesti vasoja. Ne ovat myös hieman rohkeampia kuin viime talvena, eivät säiky ihan niin paljon. Sain kuvattua niitä huomattavasti lähempää....no, tosin ikkunan takaa! Kuvaamistani ne tuntuivat katsovan varuillaan, tapitusta suoraan kameraan:)

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

RAKKAUTTA JA UNELMIA KAAMOKSESSA

Otsikko on kyllä vähän yliampuva, mutta menköön:). Pienen syysmyrskyn lumineen kaikottua ja ikävän harmauden palattua, voin taas huonosti. Tai no, olen siis saamaton ja apaattinen. Olen valon lapsi ja kaipaan kesää!!!!! Syksyllä ennen pimeyden koittamista suunnittelen tekeväni kaikenlaista kivaa, kun ei ole puutarhatöitä ja teenkin jotain. Jotenkin vain tuntuu, että päivät hurahtavat ohi. Onhan siinä se hyvä puoli, että kevät tulee nopeammin. Niin ja ehkä toimeliaan kesän jälkeen on hyväkin olla rauhassa ja käpertyä omaan pesään, kotiin.



Se jotain, millä nyt yritän itseäni virkistää ja saada liikkeelle on puutarhan Fengshui-kurssi. Odotan innolla viikonloppua ja uusia ajatuksia ja mukavaa yhdessäoloa muiden kanssa. Vertaiset ovat hieno voimavara niin iloissa kuin suruissa:). Aina on myös ihana ajatella jo tulevaa kesää ja suunnitella uusia asioita puutarhaan.


Mutta, ettei tuo otsikko ihan unohtuisi, niin laitan näitä omia voimavärejäni tänne kukkasten muodossa...niin ja onhan sitä rakkauttakin täällä: Kasvien nimissä, väreissä ja ihanissa ihmisissä ympärillä:)
 Hehkuva rakkaus ( Lychnis x haageana ), palava rakkaus ( Lychnis chalcedonica ) ja ihana idänunikko ( Papaver orientale ).

lauantai 6. marraskuuta 2010

TUNNELMAA





Tänään mahtui päivään monenlaista säätä. Aamun pieni kirkkaus ja auringon pilkahdus  vaihtui iltapäivän räntäsateeseen. Lenkkeilin juuri silloin ystäväni kanssa ja kastuin, mutta kostea ilma on hyvää hengittää. Kävimme myös viemässä tyttäreni haudalle kynttilän ja kukkia. Kiertelimme samalla hämärtyvällä hautausmaalla kynttilöiden luodessa lämpöä ympärilleemme. Varsinkin syksyn pimeillä, kun ei ole juurikaan lunta, kynttilät ovat ehdoton tunnelman luoja. Illan pimetessä kylmeni sen verran, että pieni lumivaippa jäi maahan....

Martta-kissakin tuli siihen tulokseen, että on parasta pysytellä sisällä läppärin lämmössä tai siirtyä takkatulen ääreen ;)Kamala ilma, tassut voi kastua:(

Kaikki kuvat on otettu tänään :)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Aamulla aikaisin




Eilisen maisema muuttui sitten kerralla. Lunta oli tullut reippaasti yön aikana. Maisema on valaistunut :). Tuli mieleeni, että daalian jurakot on vielä maassa......pakkasta ei ole paljoa, joten enköhän saa ne sieltä vielä turvaan!

torstai 14. lokakuuta 2010

Lunta, räntää, loskaa ja aurinkoa

Ensilumi saatiin jo muutama päivä sitten, pieni häivähdys vain kauniin syksyn kääntymisestä loskavaiheeseen, auts! Tänään tuli sitten jo enemmän lunta ja räntää. Juuri sellaista, mikä on mielestäni kaikkein ikävintä. Paleltaakin koko ajan! Pari tuntia sitten yks kaks ilmestyi aurinko:) Taas maisema näytti ihanalta ja mielikin virkistyi heti. Kamera sai kyytiä hetken ja kirjanpitotyöt jäi kesken......

Uskomatonta, että kelloköynnös, Cobaea scandens, on edelleen ihana ja tekee uusia kukkia. Lehtien väri on muuttunut tumman punaiseksi, mutta se vasta hieno väri onkin näin syksyllä. Amppelimansikka ei myöskään ole ollut moksiskaan, vaikka yöpakkasia on jo ollut.Viiniköynnös kuitenkin tiputtelee lehtiään pikkuhiljaa, vaikka vasta äsken se oli täynnä rypäleitä! Mihin nämä päivät häviää.....

Lumen tulo sai minut aloittamaan pelargonien, Plargonium zonale-hybr, pelastusoperaation.....Karsin kaikki kukat ja nuput ( nyyh!) ja kuivat lehdet pois. Pelargonit löysivät talvisijansa rappukäytävän ikkunalta, jossa on hieman viileämpää kuin muualla ja valoakin sopivasti. Suurimman osan pelargoneista olen saanut talvehtimaan siellä. Tosin olen vasta aloittelija tässä puuhassa. Ensimmäisen pelargonini kasvatin siemenistä viitisen vuotta sitten ja siitä se lähti:) Alkutalvesta otan sitten pistokkaita virkeistä oksista ja kasvatan uusia. En kuitenkaan heittänyt karsimiani kukkia kompostiin vaan ne saavat ilahduttaa hetken keittiössä :)







Olen muuten tässä olevat kuvat ottanut kaikki tänä päivänä.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Ruskaa ja sadonkorjuuta

Lokakuun vaihteessa kerättiin sitten viimeinen sato eli viinirypäleet. Komea saalis tulikin, ainakin omasta mielestäni:). Pidimme pienen sadonkorjuu juhlan perjantai-iltana...viinirypäleet olivat ihana jälkiruoka! Viini siis ei ole vielä omaa;). Ehkäpä ensi vuonna....

Lauantaina oli sumuinen aamu, mutta poutaa. Päätimme tehdä kunnon siivouksen, vaikka miehen selkä on kipeä ja minun kädet kärsivät myös moisista puuhista. Juuri, kun urakka oli ohi, alkoi aurinko paistaa ja lauantai-illasta kehkeytyi henkeä salpaavan kaunis:) Ruska on uskomattoman hieno tänä vuonna! Auringon laskiessa puiden latvat kultautuivat loistavissa väreissä. Oli ihanaa saunoa rantasaunalla ja käydä uimassa raikkaassa, tyynessä vedessä.
Sielu lepää ja kaikki murheet unohtuvat, kivutkin. Mikään ei ole niin rauhoittavaa, kuin järven tuijottelu...siihen en kyllästy koskaan. Luontohan järjestää meille aina vain uutta ihmeteltävää:)








Sunnuntai aamu oli myös sumuinen, mutta aurinko tuli aika pian esiin. Aamu-uinti kauniina lokakuun aamuna tuntui tosi ihanalta. Heräsin kunnolla;)....Sitten pitikin äkkiä noutaa kamera ja ikuistaa maisema taas uuden näköisenä.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Satokuulumisia :)




Odotan vielä jännittyneenä, milloin pääsen poimimaan viinirypäleeni ( Summer sweet) sadon! Maistiaisia olen jo toki saanut, mutta haluan kerätä loput, että näen  kuinka paljon niitä on:) Köynnös on neljä vuotias ja tekee nyt toista satoaan. Avomaallakin III- vyöhykkeellä se voi siis onnistua.

Omenat tuli syötyä melkein kokonaan suoraan puista tai puiden alta. Tänä vuonna oli ongelmana linnut, jotka kävivät syömässä omenia:(. Metsämarjojen puute kai  toi ne puutarhaan......

Amppeli mansikka innostui vimmattuun kukintaan vasta nyt, joten suun saa makeaksi joka päivä:). Se jaksaa siis myös kypsyttää vielä marjoja.

Luomusipuli sato oli valtaisa tänä vuonna, valtaisan kokoisia myös. Perunan kansa emme onnistuneet niin hyvin. Kesäkuun ukkosmyrsky katkoi varret ja osa perunoista kasvoi kokoa huonosti. Onneksi niitä on määrällisesti paljon ja rosamunda jaksoi kasvatta kokoa, joten uuniperunoitakin on tiedossa.

Päärynöistä ( Aunen päärynä) osa on vielä puissa. Kypsytellään, kypsytellään..... Päärynätkin tippuvat maahan, mutta niitä ei näy missään.....syykin selvisi, supit asialla:(. Sen verran olemme syöneet päärynöitä, että tiedämme niiden olevan parempia kuin useimpina vuosina. Johtunee ihanasta pitkästä ja lämpimästä kesästä. Päärynöistä tulee myös ihana piirakka, nam!

Tyrnisatoa emme saa lainkaan:(. Luulimme, että puut tuhoutuivat kokonaan, mutta juhannuksen jälkeen alkoi tulla lehtiä ja nyt suurin osa puista on virkeän näköisiä. Ehkäpä sitten ensi vuonna saamme tyrnisatoa:). Onneksi viime vuonna tuli runsaasti, joten tyrninektaria on taas juotu flunssan torjumiseksi:)